perjantai 29. marraskuuta 2013

Ann Rosman: Porto Francon vartija

Vuonna 1793 nuori Agnes on joutumassa pakkoavioliittoon Bryngel Srtömtiernan kanssa. Tähän asti Agnes oli saanut työskennellä isänsä omistamassa traaninkeittämössä. Hän oli opetellut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, puhui kahta kieltä ja hoiti suuren osan traaninkeittämön kirjanpidosta. Tämä teräväpäinen tyttö joutuisi kuitenkin luopumaan kaikesta tästä avioliiton myötä, sillä hänen tulevan miehensä mielestä naisen paikka on kotona. Kauhukseen Agnes kuulee kammottavia huhuja Bryngelin edellisestä vaimosta ja toivoo voivansa kääntää vielä isänsä pään naimakauppojen suhteen.

Epätoivo saa nuoren naisen lopulta karkaamaan kotoa mieheksi pukeutuneena, sillä naisena hän ei voisi yksin matkustaa. Hän saa järjestettyä itselleen laivakyydin Marstrandin vapaasatamaan. Tuonne rikollisten turvapaikkaan, jonne pääsivät kaikki paitsi ne joiden rikos oli riistänyt toisen hengen tai kunnian.  Nuoreksi mieheksi, Agne Sundbergiksi, pukeutuneenakin alku on hankalaa. Hän onnistuu kuitenkin hollannin kielen taitojensa ansiosta saamaan myymälä-apulaisen paikan Widellin myymälästä. Rikollisten asuttamassa vilkkaassa satamakaupungissa kaikki toiminta ei kestä päivänvaloa ja Agne joutuu moneen vaaraan. Kotiin hän ei kuitenkaan voisi palata...

Pari sataa vuotta myöhemmin Göteborin kasvitieteellisen yhdistyksen retkeläiset löytävät Klöverönin saaren suosta naisen ja vastasyntyneen lapsen ruumiit. Tapausta tutkimaan kutsutaan Karin Adler, joka on lähistöllä purjehtimassa. Selviää, että ruumiit ovat olleet suossa hyvin kauan ja tutkimukset lopetetaan. Karin kuitenkin haluaisi selvittää ketkä suosta löydettiin, jotta nämä voitaisiin haudata oikeilla nimillään.

Samanaikaisesti saaren toisessa osassa Bremsegårdenin tilalla käydään taistelua sisarusten kesken, jotta suvussa pitkään ollutta kesänviettopaikkaa ei myytäisi. Vendelan mielestä tila tulisi säilyttää, sillä siihen kuului suunnattomasti muistoja. Saari ja tila toimivat loistavana pakopaikkana kaupungin ongelmista hänelle ja teini-ikäiselle ongelmia puoleensa vetävälle pojalleen Charlielle. Vendelan veli Rickard puolestaan on taipunut vaimonsa tahtoon myydä tila. Heidän lisäkseen tilalla on aina asunut Astrid, jonka elämään myynti tulisi myös vaikuttamaan. Vendela ja Astrid yrittävät viimeisenä keinona selvittää onko enää mitään tehtävissä kauppojen estämiseksi...

Kolme tarinaa kulkee kirjassa rinnakkain. Kaikissa tapahtumat etenevät omia polkujaan ja vasta lopussa nivoutuvat yhteen.  Mielestäni oli outoa, että rikoskonstaapeli Karin Adlerista kertovassa kirjassa ei hänestä juuri kerrottu.Kirjasarjan päähenkilö seikkaili kirjassa korkeintaan yhden neljänneksen verran, jos sitäkään. Jokainen kappale oli jaettu kahteen osaan, joista toisessa keskityttiin Agnekseen ja toisessa joko Karinin tutkimuksiin tai Bremsegårdenin tilan tapahtumiin. Pääpaino kirjassa oli selkeästi 1700-1800 luvun vaihteeseen sijoittuvassa Agneksen elämässä.  Ei sillä, tarina vapaakauppasataman vilskeestä ja rantarosvoista oli mielenkiintoinen, mutta dekkarilta odotin jotain aivan muuta.

Ann Rosman: Porto Francon vartija
Porto Francos väktare,2011
Bazar 2013, s. 371



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti